Videolla esitelty lelufirma voisi hyvin lunastaa tämän vaikka itselleen.
Sain vinkin työtoverilta ihastuttavaan päivänpiristäjään. Uskomattoman hieno ja ihastuttava video henkilöiltä, jotka eivät missään nimessä ole alan ammattilaisia. Vaikuttava. Videolla esitelty lelufirma voisi hyvin lunastaa tämän vaikka itselleen.
0 Comments
Saavutin eilen yhden tavoitellun etapin lisää – perustin vihdoin kauan haaveilemani, ihkaoman yrityksen.
En kuitenkaan vielä kerro yritykseni palveluista, vaan saatte odottaa nettisivujen valmistumista. Toki blogiani lukeneet voivat arvata hyvinkin tarkkaan, mitä kaikkea yritykseni toimialaan kuuluukaan. Kuten aiemmin olen viitannut, olen mukana tekemässä Papanaattori nimistä lehteä, joka on kaninomistajien ja kaneista kiinnostuneiden oma julkaisu. Lehteä tehdään vapaaehtoisvoimin ja sen tekoon saavat osallistua kaikki kiinnostuneet. Lehdestä löytyy siis paljon kokemuksia ja hauskoja tarinoita erilaisten kaninomistajien kertomina. Lisäksi lehteä ovat tekemässä pitkän linjan suomalaiset kanien kasvattajat, jotka tarjoavat lemmikinomistajien käyttöön asiantuntijuutensa esimerkiksi kanien ruokinnasta, muusta hoidosta, elinympäristöistä sekä luonteista ja tarpeista. Seuraavan ilmestyvän numeron kansi. Julkaistu aiemmin yhdistyksen Facebook-sivulla. Oma roolini Papanaattorin teossa on hoitaa lehden ulkoasusuunnittelu ja taitto. Lehti on ilmestynyt nettijulkaisuna, mutta seuraavasta numerosta lähtien se toimitetaan tilaajilleen – eli Suomen Lemmikkikanit ry:n jäsenille – painettuna. Tämän kunniaksi päätimme, että Papanaattori saisi näkyä nykyistä enemmän, ja perustimme sille oman twitter-tilin sekä tuomme sitä esille Suomen Lemmikkikanit ry:n facebook- ja kotisivuilla. Kaneista kertovia, luotettavia ja laadukkaita julkaisuja ei ole Suomessa montaakaan ja toivomme, että saisimme pikkuhiljaa vietyä lehden näkyville myös yhdistykseen kuulumattomille kaniharrastajille.
Siispä otin aikaisempien tehtävieni lisäksi hoitaakseni Papanaattorin mainostamisen ja markkinoinnin. Tehtävää on tarkoitus hoitaa minimalistisella budjetilla – se on koko lailla nolla euroa. Siksi aiomme käyttää hyväksemme mahdollisimman paljon viime vuosina kuuluisaksi noussutta sosiaalista mediaa. Aion olla yritteliäs ja sitkeä ja pyrkiä mahdollisuuksieni mukaan siihen, että yhä useampi saisi asiallista tietoa kanien elämästä. Pohditko, mitä tästä mahtaa tulla? Olet erittäin tervetullut seuraamaan! Kiitos kaikille, jotka äänestitte Tarua! Valitettavasti äänimäärä ei nyt riittänyt ystäväni saamiseksi mukaan ohjelmaan, mutta onneksi hän on sisukas neito: Taru on päättänyt, että hän aikoo kuitenkin hyvinvointinsa ja terveytensä vuoksi alkaa kohottaa kuntoaan. Minä ja hänen muu lähipiirinsä olemme vahvasti hengessä mukana ja annamme vinkkejä ja tsemppiä kokeilla erilaisia lajeja ja uusia ruokalajeja!
Itse olen nyt viimein saanut kiinni säännöllisestä liikuntarytmistä. Käyn kuntosalilla tekemässä monipuolisesti kuormittavaa treeniä joko itsenäisesti tai ryhmäliikuntavetäjän johdolla. Tarkoituksenani on käydä salilla vähintään kolme kertaa viikossa, tosin joskus esimerkiksi työn vuoksi tulee viikkoja, jolloin ehdin salille vain yhden tai kaksi kertaa. Yhtään sellaista viikkoa en kuitenkaan aio pitää, jolloin en menisi treenaamaan kertaakaan – toki sairastumiset ovat sitten asia erikseen. Vaikka säännöllinen treeni tuokin energiaa, huomaan, että minun on pidettävä paljon tarkemmin huolta siitä, että tulen syöneeksi riittävästi. Puuhailen kotona ollessani paljon erinäisten pikku projektien parissa, kuvailen, taittelen, luen uutisia – kyllä, sekin voi joskus olla projekti – ja silloin saattaa käydä niin, että unohdin tekemään omiani ja syöminen jää. Olisi mielenkiintoista kuulla teiltä lukijoilta, miten te ylläpidätte energiaanne, millaisesta liikunnasta pidätte ja kuinka useasti tulette liikkuneeksi? Kun kuulin, että ystäväni Taru hakeutui mukaan FIT250 elämänmuutokseen, olin todella ylpeä. Taru on aina ollut melkoisen epäliikunnallinen ihminen, joten oli hauska kuulla, että hän on vihdoin alkanut ajatella asiaa uudelleen. Itselleni liikunta on aina ollut erityisen lähellä sydäntä, joten olemme tulleen jutelleeksi paljon Tarun liikkumattomuudesta. Taru toivoo itselleen FIT250 elämänmuutoskilpailussa parempaa kuntoa ja iloa liikkumiseen.
Olin tosin hiukan hämmentynyt, että kilpailun äänestystiedoista ei käy ilmi se syy, minkä vuoksi ajattelin Tarun ensisijaisesti hakeutuneen mukaan elämänmuutokseen – hänellä on familiaalinen hyperkolesterolemia, eli perinnöllinen taipumus korkeaan kolesteroliin. Lääkityksen lisäksi olisi suotavaa, että myös Taru liikkuisi säännöllisesti ja söisi terveellisesti – kumpikin on tällä hetkellä pahasti hakusessa. Olemme jutelleet paljon siitä, miten tilannetta voisi korjata, mutta valitettavasti Tarun motivaatio ei välttämättä yksinään riitä muuttamaan elämäntapoja, jotka ovat olleet nykyisenkaltaiset jo vuosia – minimaalisen vähän liikuntaa ja tavattoman paljon karkkia. Siksi toivon Tarulle lisäapua ja tukea siihen, että hän löytäisi itselleen mieluisan liikuntarytmin sekä oppisi rakentamaan ruokavalionsa lähes alusta asti uudelleen. Äänestin häntä FIT250 elämänmuutoksen kunnonkohottajaksi. Vielä tämän päivän ajan sinäkin voit antaa Tarulle kannatuksesi täällä. Kesäloma alkaa olla lopuillaan. Sehän meni äkkiä. Toisaalta, töihin ja rutiineihin paluu tuntuu oikeastaan aika hyvältä. Niiden keskellä on helpompi löytää aikaa myös postauksille.
Muutto meni hyvin ja uusi koti on ihana. Yksityiskohdatkin alkavat löytää paikkansa, joten pian kaikki on valmista siihen, että voin tehdä uuden tunnelmajulkaisun uudesta kodistani. Tällä hetkellä valmistelen tekstiä Italian matkastani. Neljään päivään mahtui paljon hienoja kokemuksia ja ihania ihmisiä, enkä ole vielä fiilistelyiltäni saanut kirjoitettua aiheesta sanaakaan. Neljä kertaa vuodessa ilmestyvän lehden kolmannen numeron taittotyö lähenee. Mietin, josko kirjoittaisin jonkin postauksen joskus myös siitä, miten kasaan yksittäisistä teksteistä ja kuvista kokonaisuuksia. Kiitos, että olette olleet kärsivällisiä! I’m back now. Neiti Kameleontti –blogin kaunis Päivi muisti minua pikku-haasteella. Valitettavasti itse seuraan tällä hetkellä niin harvoja blogeja, etten tähän hätään löydä yhtätoista muuta, joiden lukijakunta olisi sen alle 200. Otan haasteen vastaan puoliksi ja kirjoitan asioita itsestäni Päivin ja muiden lukijoiden iloksi.
Haasteen säännöt 1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään. 2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen. 3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille. 4. Haastettujen pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa. 5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut. 6. Ei takaisin haastamista. Eli 11 asiaa minusta: 1. Tahtoisin käyttää koko nimeäni ja aina haaveilen esitteleväni itseni Heidi Charlottana, kun tapaan uusia ihmisiä. En kuitenkaan koskaan tee sitä. 2. Kun kuulen hyvää musiikkia, laulelen ja heilahtelen typerän näköisesti mukana, enkä aina itse tajua sitä. 3. Kun minulla on hyvä päivä, hymyilen kaikille ja kaikelle. Räntäsadekin on silloin ihan jees juttu. 4. Kuuma kesäpäivä puistossa ja kaupungilla on yksi parhaista asioista. 5. Itkeä tirauttelen, jos jossain sarjassa pitkään seuraamani suosikkihahmo menehtyy. 6. Jään makukoukkuun asioihin – saatan kaksi viikkoa himoita esimerkiksi punaviiniä, paahtoleipää tai vanukasta 7. Diggailen, kun saan laittautua iltaan ajan kanssa; pohdin hiukseni ja meikkini huolella, kuuntelen hyvää musiikkia ja hörppäilen lasillisen viiniä. Saatan käyttää siihen pari-kolme tuntia. 8. Teen vapaaehtoistyötä ja se on mahtavaa! 9. Rakastan tanssimista. Haaveilen meneväni tanssitunneille. Street kiinnostaisi. 10. Minua ärsyttävät ihmiset, jotka miettivät rahaa hankkiessaan lemmikkiä. Kerron sen usein heille suoraan. 11. Kunnioitan kovasti kaikkea elävää. Saan omantunnontuskia, jos tapan jonkin hyönteisen. Päivin asettamat 11 kysymystä: 1. Pidätkö nimestäsi? Pidän, kovasti. Toisaalta ajattelen usein, että sukunimeni latistaa nimeäni. 2. Onko sinulla parasta ystävää? Kind of. Mira tulee aina olemaan special. Mutta ystäväni ovat mahtava kokonaisuus; kaikki ovat aivan erityisiä, ja kaikki tuovat elämääni erilaista hyvää. 3. Mistä luonteenpiirteestäsi pidät eniten? Oikeudenmukaisuudesta. Toisaalta tulisuuteni (sekä hyvässä että pahassa) on myös suosikkini. 4. Entä piirteestä ulkonäössäsi? KÄDET! Niska. Toisaalta en osaa oikein erottaa yhtä selvästi muita paremmaksi, pidän itsestäni kokonaisuutena. Mutta kädet. 5. Mistä taidostasi olet ylpein? Tjaah. Enpä tiedä. Olen moniosaaja, osaan kaikkea aika hyvin, mutta mitään en loistavasti. Mutta ehkä olen eniten ylpeä kirjoitustaidostani sekä valokuvaustaidoistani. Taitoni olla rehellisesti höperö on myös aika jeas. 6. Missä maissa olet käynyt? Kreikassa, Egyptissä, Venäjällä ja Ruotsissa. Tadaa, mikä lista! 7. Kerro jokin toteuttamasi unelma? Näitä taitaa olla niin paljon, joten kerron muutaman, joista saatte kokonaiskuvaa: Ostin elämäni ensimmäisen järjestelmäkameran 19-vuotiaana, se oli aika muikeaa. Muutin kahden soluasuntovuoden jälkeen isompaan asuntoon, se oli silloin unelma. Menin laulutunneille. Valmistuin korkeakoulusta. Muutin pois Tammelasta isommille hoodeille. Wautsi, tuntuu, että on saavuttanut vaikka mitä, kun unelmoi tarpeeksi pieniä! 8. Oletko unelma-ammatissasi/opiskeletko unielmiesi alaa? En oikeastaan, mutta rakastan työtäni silti. Tahtoisin joskus PR-työhön. 9. Oletko kiinnostuneempi ihmisistä vai asioista? Tämä on paha. Sekä että. Olen äärimmäisen kiinnostunut ihmisistä; keitä he ovat, mistä he pitävät, mitä he itsestään ajattelevat, mistä he unelmoivat. Toisaalta seuraan jonkin verran tapahtumia maailmalla, ja etenkin tieteelliset saavutukset kiehtovat kovasti. Olen monikiinnostuja. 10. Mikä on suosikkikosmetiikkasarjasi? Nyt huomaan, että haaste on meikkitaiteilijan blogista. Sanoisin, että se on La Roche-Posay. Sen puhdistustuotteet ja voiteet ovat parantaneet ihoani uskomattoman paljon. 11. Mikä on lempipaikka kodissasi? Lempipaikkani on ison divaanisohvani kulma. Ja nyt kirjaan omat 11 kysymystäni. En haasta ketään suoraan, mutta toivon, että jos joku innostuu tästä, niin antakaa mennä, ottakaa haasteeni! Sitten voitte esimerkiksi postaukseni kommentteihin linkata, minne olette haasteen sijoittaneet. 1. Miten käsittelet ärsyyntymistäsi? 2. Mitä ajattelet kesästä? 3. Mitkä viisi jääkaapistasi löytyvää asiaa ovat suosikkejasi? 4. Mitä musiikki mielestäsi on? 5. Jos voisit valita itsellesi minkä tahansa lemmikin, mikä tai kuka se olisi? 6. Millaiset vaatteet valitset, kun haluat olla erityisen itsevarma? 7. Mitä sellaista et ole kirjoittanut blogiisi, mitä ehkä olisit halunnut? 8. Keneen sinulle vielä tuntemattomaan henkilöön tahtoisit tutustua? 9. Mikä on juuri nyt Ihan Parasta? 10. Mitä sekakäytät? 11. Jos voisit päästä osaksi mitä tahansa tarinaa, mihin tarinaan tahtoisit? Olen suomenkielinen. Se on äidinkieleni. Osaan kuitenkin sen lisäksi melkoisen sujuvasti englantia – ymmärrän lähestulkoon kaiken, mitä näen ja kuulen, ja puhun sujuvasti, jahka lämpenen kielen käyttöön pitkän tauon jälkeen.
Olen opiskellut englantia suomen kautta viimeksi yläasteella. Sen jälkeen olen käyttänyt sitä erillisenä kielenä katsoessani elokuvia ja lukiessani kirjoja. Englanninkielitaitoni on rakentunut pääosin käytön kautta. Minun on vaikea suomentaa englanninkieltä. Joudun miettimään pitkään, mitä kuulemani sanat ovat suomeksi, vaikka ymmärtäisin asian englanniksi täysin. Käytän kumpaakin aina omana kielenään, ja kytkeytymisen puutos vaikeuttaa kielestä toiseen hyppäämistä. Menen tällaisissa tilanteissa aina hiukan sekaisin. Englannin sujuva osaaminen on rikkaus, mutta joissakin tilanteissa se on valtava riesa. Juuri tällä hetkellä istun seminaarissa, jossa kaikki englanninkielinen käännetään kaikille läsnäolijoille myös suomeksi. Olen istunut täällä tunnin, ja olen jo nyt täysin uupunut. Joudun keskittymään valtavasti, jotta pysyisin mukana siinä, mistä puhutaan. Ymmärrän molemmat kielet täysin, joten jokainen käännös katkaisee ajatusprosessini – en voi ajatella kummallakaan kielellä. Huomaan, etten jaksa keskittyä riittävästi, enkä pääse mukaan siihen, mistä puhutaan. Tarina katkeaa aina 15 sekunnin välein. Mahtavaa. Tätä kolme päivää. Jestas, elämä kulkee eteenpäin nopeasti! Vasta viime perjantaina teimme poikaystäväni kanssa lopullisen päätöksen muuttamisesta saman katon alle. Lauantaina katselimme asuntoilmoituksia. Maanantaina kävimme katsomassa meitä kiinnostavaa vuokra-asuntoa Turun keskustasta ja eilen saimmekin jo tiedon, että se on varattu meille! Vuokrasopimus saa nimet alleen maanantaina, sillä olen loppuviikon Hämeenlinnassa koulutuksessa.
Joten, kun aiemmin pahoittelin päivityskatkoa kertomalla pikku projekteistani, niin nyt pahoittelen päivityskatkoa muuttolaatikoiden pakkaamisella. Lupaan kuitenkin yrittää jakaa joitain muuttoon ja pakkaamiseen liittyviä ajatuksiani. Pääosin kerrottakoon, etten pidä muuttamisesta lainkaan, mutta koska olen todella järjestelmällinen, saan sen usein hoidettua reippaasti ja melko kivuttomasti. Olen jo suunnitellut muuttoa melko pitkälle. Ensin käyn tavaroitani läpi, ja heitän niistä osan pois. Pois heitettävien listalla ovat jo ainakin vanhat tenttimonisteet sekä tilaamieni lehtien vanhemmat numerot. Tämä karsimisprosessi tapahtuu jokaisen muuton yhteydessä – viime kerralla roskiksen kohtasi melkein kaksi jätesäkillistä ryönää. Olen myös jo aloittanut turhiksi jäävien huonekalujen myynnin. Edullisesti lähtevät, mutta toivottavasti saan niistä sen verran rahaa, että pystyisin kustantamaan sillä vaikkapa muuttoauton vuokrauksen. Muuttolaatikoina suosin banaanilaatikoita. Pohditko, miksi? Ne ovat todella kestäviä: niihin voi pakata painavampiakin esineitä, kuten esimerkiksi astioita ja kirjoja – toki kannattaa edellä mainittuja pakatessa muistaa suhteellisuus, sillä laatikko kestää usein enemmän painoa, kuin mitä minä jaksan kantaa. Banaanilaatikoita voi myös melko huoletta pinota päällekkäin, mikä on elintärkeää muuttoa tehdessä. Edellisen kerran muutin soluasunnosta kaksioon, ja muuttolaatikoita tuli 47. Epäilen, että muutettaessa tästä kaksiosta pois niitä kertyy noin kuutisenkymmentä. Muuttolaatikoiden kasaamisen lisäksi kesäkuuta tähdittävät neljän päivän retki Italiaan sekä omat syntymäpäiväjuhlani mökillä noin sadan kilometrin päässä Turusta. Lupaan kirjoitella ja postata kuvia myös Italiasta. Valitettavasti syntymäpäiväni saattavat kuitenkin jäädä julkisen viestinnän ulkopuolelle. Katsotaan. Ihmetteletkö, miten saan muuton hoidettua, kun kaikki aikani menee jossain muualla? Pidän kahta asuntoa kuukauden ajan päällekkäin. Joten rahattomuus, täältä tullaan! Toisaalta olen valmis maksamaan hiukan ekstraa siitä ilosta, että saan pakkailla ja siirtää tavaroitani ihan rauhassa. Myös uuden asunnon alkusiivous ja vanhan asunnon loppusiivous on näissä olosuhteissa helppo tehdä. Uuden asunnon voi käydä pääpiirteittäin siivoamassa ennen muuttoa – jos on tarvis. Mikäli entinen asukas on hoitanut loppusiivouksen hyvin, ei tällaista tarvetta useinkaan ole. Valitettavasti olen jo kaksi kertaa muuttanut asuntoon, jossa loppusiivous on hoidettu hiukan liian suurpiirteisesti – jos lainkaan. Itse teen loppusiivouksen aina huolella. Se on myös usein helppoa silloin, kun huonekalut on jo siirretty pois tieltä. Sanoisin, että se on jopa mukavaa. Saan rauhassa silmäillä läpi entisen kotini, jossa olen kasvanut ja kokenut niin paljon, kuunnella hyvää musiikkia ja omassa tahdissani heilutella moppiani. Edellisen kämppäni loppusiivouksesta muistan juuri sen, että minulla oli silloin aivan erityisen hyvä fiilis. Päivät ovat olleet niin täynnä ohjelmaa, etten ole juuri ehtinyt edes miettimään kirjoittamista. Pahoittelut, tällaiset tilanteet aiheuttavat päivityskatkoja.
Taittelen nyt Suomen Lemmikkikanit ry:n jäsenlehteä, ja pian koittaa taas yhden numeron ilmestymisajankohta. Se on yksi käsiäni kiireisinä pitävistä asioista. Lisäksi olen keskittynyt valokuvailuun. Seuraava kuvauspäivä lempimeikkaajani Päivin kanssa on sovittu päivämäärälle 2.6. Koulutuspäivät Helsingissä ovat vieneet parina kuukautena muutaman päivän. Tekosyitä. En vain ole nyt osannut rentoutua kirjoittaessani. Itse asiassa olen tuijotellut Doctor Who:ta halutessani rentouttavan hetken arkeeni. Sosiaalisia suhteita on myös pidetty yllä. Mutta kesä tulee. Ja se tuonee mukanaan varmasti paitsi ajatuksia, myös aikaa kirjoitella. |
KirjoittajaOlen saavuttanut sen mielestäni kahdenkympin paremman puolen. Aika on kulunut kirjoitellen, piirrellen, laulellen, urheillen, kuvaillen, ihmisiä tapaillen ja kaikkea kummaa pohdiskellen. Ammattikorkeakouluun menin, jätin taakseni, löysin mieleiseni työn ja nyt pohdiskelen, mitä elämässäni seuraavaksi tekisin. Sikermä on blogini, jonka aloittamista pohdiskelin pitkään, mutta lopulta kirjoittamisen himo vei mennessään. Sikermä on löyhä ryhmä elämää ja ajatusta - tervetuloa sukeltamaan sanajokeen. Arkisto
October 2014
|